Menikö hermot, paloiko pinna? Viisi vinkkiäni pinnan venyttämiseen.

Okei, myönnetään. Vähän ehkä hymyilytti tämän kirjoituksen otsikointi. Tässä sitä ihan muina naisina annetaan vinkkejä, vaikka en todellakaan ole ollut aina se parhain esimerkki josta ottaa mallia. Toisaalta, kukapa olisi. Kaikki me tiedämme, että jossain se oman sietokyvyn raja menee eikä kukaan voi väittää etteikö se raja olisi joskus ylittynyt. Itselläni ainakin on enkä ole aina voinut olla tyytyväinen toimintaani niissä tilanteissa. Tyytyväinen olen sen sijaan siihen, että vuosien varrella olen pystynyt kehittymään ja nykyään omien tunteiden säätely on itselleni jo paljon helpompaa.

Ensimmäinen vinkkini onkin: kyseessä on taito, jota voi ihan oikeasti opetella. Pelkästään sen oivaltaminen voi olla jo helpotus. Et ole umpikujassa, vaikka siltä voikin joskus tuntua. Arjen eri haasteista ei tarvitse yrittää vaan selviytyä jotenkin, vaan niitä on mahdollista lähteä muuttamaan. Nyt ehkä kysyt siellä, "miten?".

Siitä päästään toiseen vinkkiini: mitä kuormittuneempi olet, sitä herkemmin pinna palaa. Siksi yksi tärkeimmistä asioista on yrittää huolehtia omasta jaksamisestasi niin hyvin kuin arki sallii. Pysähdy välillä katsomaan arkea kokonaisuutena: mikä kuormittaa ja mikä taas lisää voimavarojasi? Miten näitä voisi saada parempaan tasapainoon? Se ei ole helppoa, mutta voi oikeasti muuttaa paljon, olla todellinen "game-changer". Nimittäin kun jaksat paremmin, se ei helpota vain omaa oloasi vaan vaikuttaa muihinkin. Tunnetilat kun ovat tarttuvaa sorttia. Vanhempina meidän on hyvä miettiä myös lapsen jaksamista. Mikä häntä kuormittaa ja mikä auttaa palautumaan? Mukavatkin asiat voivat väsyttää, jos arjessa ei ole tarpeeksi rauhallisia hetkiä. Joskus jopa kivoja harrastuksia täytyy vähentää, jotta arki ei käy liian kiireiseksi.

Mitään pomminvarmaa keinoa en kuitenkaan pysty tarjoamaan pidemmän pinnan

saavuttamiseen - valitettavasti. Kukaan ei pysty pysymään AINA ja joka tilanteessa täysin tyynenä, ei vaikka kuinka olisi ladannut akkujaan. Kestävinkin akku voi alkaa savuamaan ja se voi tapahtua ihan hetkessä. Yksi pieni asia – läikkynyt maito, kolmas “ei”, kinastelu jolle ei tule loppua – ja yhtäkkiä huomaat, että äänesi on kovempi kuin aioit. Katse terävämpi. Sydän jyskyttää. Mitä edes tapahtui? Hävettää oma reaktio.

Kolmas vinkkini on: korjaa se mikä korjattavissa on. Jos olit korottanut ääntäsi, sitä ei voi enää saada tekemättömäksi. Se, mitä voit tehdä, on sanoittaa tapahtunutta ja pyytää anteeksi. Voit todeta lapselle: "Äidilläkin oli rankka päivä tänään mutta en olisi saanut korottaa ääntäni, anteeksi" Ja ta-daa, saatoit mokata mutta samalla tarjoutuu loistava mahdollisuus tärkeän mallin antamiselle! Pyytämällä anteeksi ja myöntämällä virheesi näytät lapselle, että kaikki tekevät virheitä, niitä voi korjata, tunne ei ole vaarallinen.

Uhraa kuitenkin hetki sille, että mietit mikä voi jatkossa helpottaa vastaavia tilanteita, niitä hetkiä kun sinulla alkaa "sauhuamaan". Se on neljäs vinkkini. Tunteiden toistuva räiskyminen ei nimittäin palvele ketään, ei vaikka muistaisitkin pyytää niitä anteeksi ja otat ne opin paikkoina. Tiedän, että monia ärsyttää neuvo "laske kymmeneen" tai "hengitä syvään", mutta niistä jankutetaan koska niissä on perää. Ajatuksena niissä on, että saisit sykkeesi laskemaan eikä tilanne pahentuisi entisestään. Jos kymmeneen laskeminen ja hengittely tuntuvat vieraalta, mieti mikä muu voisi auttaa laskemaan kierroksia alaspäin. Kylmän veden juominen? Käsien peseminen kylmällä vedellä? Hyräily? Ohimoiden hierominen? Vai helpottaako eniten, jos otat vähän fyysistä etäisyyttä tilanteeseen? Sekin on hyvä keino, mutta muista silloin kertoa lapselle ettet katoa mihinkään, käyt vain hengähtämässä toisessa huoneessa.

Viides vinkkini on: älä epäröi pyytää apua tai ottaa sitä vastaan. Jos perheessä on toinenkin aikuinen, pyydä häntä ottamaan vetovastuu tilanteessa jossa huomaat hermojesi kiristyvän hallitsemattomiksi. Tai lähetä ääniviesti tai soita ystävälle ja puuskahda hänelle turhautumistasi. Joskus on tarpeen etsiä pitempikestoista apua esimerkiksi hyvinvointialueiden perhepalveluista, sosiaalitoimesta tai järjestöiltä. Voit aloittaa vaikka juttutuokiolla vanhemmille suunnatuissa chat-palveluissa ja tarvittaessa sinua ohjataan sen kautta täsmällisemmän avun piiriin. Avun hankkiminen itsellesi ja perheellesi on iso hyvinvointiteko ja rakkaudenosoitus, ei missään nimessä asia jota pitäisi hävetä tai pelätä.

Muistathan, että olen koonnut maksuttoman oppaan "Kevyemmältä tuntuvaa arkea" , josta löydät konkreettisia sinun ja perheesi arkea helpottavia keinoja. Pääset lataamaan sen verkkosivuiltani ja Instagram-tilini biosta. Lähipäivinä avaan vihdoin myös sen lupaamani verkkokaupan, josta tulee löytämään "Mikä kiukuttaa?"-opas. Se on kattava, mutta selkeä ja helppolukuinen opas joka auttaa ymmärtämään lapsen kiukun taustalla vaikuttavia asioita sekä löytämään keinoja niiden yli pääsemiseen. Oikeasti sellainen opas, jota olisin itsekin aikoinaan kaivannut.

Pysyhän siis kuulolla!

Ja kiitos, kun olet siinä🤎

Tähän loppuun lähetän sulle kuvan muodossa kimpun tulppaaneja ja niiden mukana ajatuksen siitä, että kevät tulee, valo lisääntyy. Tuolla luonnossakaan mikään ei tule valmiiksi hetkessä vaan ajallaan. Otetaan hetki kerrallaan.💐