"Olen huono vanhempi, koska hermostuin." Irti itsesyytöksistä, osa 3.

Muistan ne aamut, jolloin kiire otti vallan. Vaikka kuinka yritin pysyä rauhallisena, tiesin olevani myöhästymässä töistä. Lapsi taas toimi kuin hidastetussa elokuvassa. Viimeisellä sekunnilla hän purskahti itkuun, koska saapas tuntui jalassa ikävältä.

Silloin se tapahtui. Riuhtaisin saappaan ja heitin sen eteisen nurkkaan sähisten: ”Saappaassa ei ole mitään vikaa! Jos et pue, niin jätä pukematta. Kastele sitten sukkasi!” Kannoin itkevän lapsen autoon, ja heti kun pääsin rattiin, kyyneleet nousivat myös omiin silmiini. Tunsin itseni maailman huonoimmaksi ihmiseksi. Miten minä, aikuinen, voin käyttäytyä noin pientä ihmistä kohtaan? Miksi en osannut hillitä itseäni? Minun olisi pitänyt pystyä pysymään rauhallisena.

Koen, että yksi vaikeimmista asioista vanhemmuudessa on ollut se, että on pitänyt opetella hyväksymään oma vaillinaisuutensa. Se, ettei aina pysty tai osaa olla sellainen, kuin haluaisi tai pitäisi olla. Helpotusta on tuonut ymmärrys siitä, ettei kukaan voi olla täydellinen ja ettei lapsi edes tarvitse täydellisyyttä. Itse asiassa lapsen on tärkeää nähdä, että kaikilla on tunteita ja isoistakin tunteista voi selvitä.

Me vanhemmatkin voimme nostaa käden pystyyn virheen merkiksi ja pyytää lapselta anteeksi omaa käytöstämme. Sillä tavalla korjaamme yhteyden ja annamme myös tärkeän mallin lapselle inhimillisyydestä. Yhtä tärkeää on antaa anteeksi myös itsellemme. Kireät hermot, tiuskiminen tai totaalinen "kilahtaminen" ovat usein merkkejä kuormittuneisuudesta ja sillekin on tärkeää antaa lupa.

Me vanhemmat saamme olla väsyneitä,

me saamme tehdä virheitä ja

saamme näyttää tunteitamme.

Huonot hetket eivät tee meistä huonoja vanhempia. Olennaisempaa on se, mitä tapahtuu huonojen hetkien jälkeen. Anteeksi pyytäminen ja yhteyden palauttaminen.

Lopuksi haluan kuitenkin vielä muistuttaa, että jos hermojen menettäminen on toistuvaa ja jopa päivittäistä, tilanteeseen pitää havahtua. Jatkuva kireys on merkki siitä, että kuormitus on käynyt ylivoimaiseksi ja tilanteeseen tarvitaan apua. Ja tiedätkö mitä? Sekin on täysin ok. Avun pyytäminen ja vastaanottaminen ovat iso rakkaudenteko niin itselle kuin koko perheellekin.